Veikko Mikkonen: Maailmanrumpu

Veikko Mikkonen; Maailmanrumpu (osa 1)
Sivuja: 380
Julkaisuvuosi: 2016

"Seikkailun ensimmäinen osa. Lapista kuuluu kummia: Salaperäiset Jotunit ovat aikeissa palata maailman tälle rummunkalvolle. Maailman menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat vaakalaudalla, joten tilannetta lähtevät korjaamaan nuori miehenalku, ikääntyvä seppä ja hyvän aikaa sitten ikääntynyt muori. Valitettavasti kumppanusten matkaa vaikeuttamaan havahtuvat myös Jotunien kaukaiset jälkeläiset. Maailmanrumpu on aidosti kotimaista, vanhojen kansantarujen ja -uskomusten innoittamaa elämänmakuista fantasiaa. Kuten on tiedettyä, elämä maistuu niin huumorilta, ystävyydeltä ja perheeltä kuin katkeralta surulta, menetykseltä, pelolta ja raskailta ponnisteluiltakin. Ja toisinaan sahdilta."

Veikko Mikkosen kirjaan törmäsin ensimmäisen kerran missäs muualla kuin Facebookissa - en enää edes muista missä ryhmässä, mutta todennäköisesti jossain suomalaiseen muinaisuskoon liittyvässä keskustelussa. Kyseessä on omakustannekirja harrastelijakirjoittajalta, joka BoD-kustantamon esittelyn mukaan on "kainuulaissyntyinen harrastajakirjailija, joka on pienestä pitäen ollut hurahtanut kansantaruihin ja muinaisuskoon". Ja koska itsekin olen pienestä pitäen hurahtanut kansantaruihin ja kaikenmaailman uskontoihin ja kulttuureihin ja viime aikoina myös suomalaiseen muinaisuskoon niin tottahan toki tämä kirja piti hankkia.

Vaikka kirja onkin saatavilla e-kirjana niin ikävä kyllä sitä en ainakaan itse löytynyt yleisimmistä e-kirjakaupoista tai Kindlelle sopivassa formaatissa. Kobolta se löytyy joten ihan vain kirjan saadakseni pitipä sitten ladata Kobo kännykkään jotta saan tämän kirjan luettua 😉  Kännykästä lukeminen Kindlen sijaan hieman hidasti kirjan lukemista - käytännössä tuo rajoitti lukemistani pääosin työmatkoille (joka on tunti yhteen suuntaan joten ihan hyvää lukuaikaa jos en satu nukahtamaan) mutta kokonaisuuden hahmottaminen hieman kärsi tästä pätkälukemisesta joten päätin sitten loppujen lopuksi viettää yhden yön tuijottamalla kännykän pientä ruutua ja lukemalla koko teoksen alusta asti kokonaan.

Yhdelläkin lukemisella kirjan sisältö on hieman hajanainen, mutta kunhan itse tarina pääsee kunnolla vauhtiin se onkin varsin mainio, vaikka monen omakustannuskirjan tavoin tarina kaipaisi hieman tiivistämistä ja pikkusiistimistä. Kirjoittaja selvästikin tuntee kansantarunsa ja vanhan suomalaisen perinteen ja se näkyykin niin hahmogalleriassa kuin monissa pienissä yksityiskohdissa loitsutekniikasta peikkojen pitotarjontaan. Kaavaltaan tarina seuraa varsin perinteistä fantasiaa siinä, että nuori poika (Kallas), joka on vasta löytämässä salaperäiset kykynsä "virrenpitäjänä", lähtee eeppiselle etsintämatkalle mukanaan kokeneempi apuri/opas (tässä seppä Ervas) ja viisas opettaja/velho/noita (tässä mystinen ikiaikainen Kaesa-muori). Matkallaan he tietystikin törmäävät mitä moninaisempiin vaikeuksiin ja tottahan toki selviävät niistä suhteellisen (😁) vähillä naarmuilla.

Hieman poiketen perusfantasiasta kirjassa kulkee myös toinen perustarina, joka keskittyy kirjan "pahisten" eli peikkoveljesten Sysihampaan ja Saivareen kasvamiseen omiin rooleihinsa. Ja loppujen lopuksi tapa, millä näitä kahta humorististakin hahmoa ja heidän ympäristöään kuvataan, saakin miettimään ovatko he loppujen lopuksi kuitenkaan tarinan pahiksia ollenkaan. Tokihan he törmäävät siloposkisempaan sankarijoukkoon ja ovat heidän vastapuolellaan, mutta itse asiassa hahmoina nämä peikot ovat mielenkiintoisempia ja monisyisempiä kuin hieman harmaaksi jäänyt perinteinen sankari. Onko tämä tarkoitullista selvinnee tarinan jatkossa ja toivottavasti myös ihmissankarit saavat värikkään Kaesa-muorin lisäksi hieman lisää verevyyttä pysyäkseen mielenkiintosina.

Tarinasta löytyy siis ihmishahmojen lisäksi myös peikkoja - ja tonttuja - ja luonnonhenkiä. Itse viehätyin tästä hyvinkin peri-suomalaisesta kaavasta ja siitä, miten luontoa ja erilaisia tapoja metsästyksestä loveen lankeamiseen kuvataan. Shamanismia opiskelevana pidin erityisesti kirjan keskusajatuksesta, että koko maailma on rumpu ja sen eri ulottuvuudet rummun eri kalvoja. Noita/shamaani pystyy matkustamaan toiselle kalvolle aliseen, mutta on myös syvempiä ulottuvuuksia ja sen mukaisia syvempiä rumpukalvoja (joista tässä kirjassa mainittiin mystinen ja hieman pelottavakin kolmas kalvo)

"Jäi vain sydämen jyske ja veren kohina hänen suonissaan. Tuttuun tapaan muori sivuutti kohinan toistaiseksi ja keskittyi sydämen sykkeeseen. 

Hän kuunteli sitä kuin jotain ulkopuolista, ei osana itseään. Tum, Tum, Tum, Tum.

Hän vajosi alemmas, upposi tuohon ikiaikaiseen rytmiin, ensimmäiseen, jonka sikiö kuulee sen takoessa äidin rinnassa. Kaesalle se oli elämän puhetta. Maailmanrummun iskuja. Tum... Tum... Tuuuumm."

Maailmanrumpu on kolmiosaiseksi (kuinkas muutenkaan) suunnitellun tarinan aloitus, joten trilogian aloitusosioille tyypillisesti tässä ollaan pääosin matkalla ja vasta etsimässä ja löytämässä omia kykyjä oli sitten kyseessä sankari Kallas tai peikkoveljekset Sysihammas ja Saivare. Se mikä mystinen Perivirsi, mitä molemmat osapuolet havittelevat tai yrittävät estää, itse asiassa on jää tarinassa vielä hieman epämääräiseksi kuten myös joidenkin henkilöitten todellinen olemus tai tarkoitus. Ja ihan hyvä niin, koska näin mielenkiintoa riittää seuraavan kirjan odotteluun. Minä ainakin luen seuraavan osan oikein mielelläni ja haluan kuulla lisää mitä koko kirjavalle sankari- tai pahispoppoolle seuraavaksi tapahtuu.